.png)
Vuosi ilman alkoholia! 4.4.2020 oli viimeinen kerta, kun mä kärsin darrasta. Se ei tullut tällä kertaa edes mistään humalahakuisesta juomisesta tyttöjen illan jälkeen (vaikka niitäkin kertoja toki löytyy!), vaan se tuli kahdesta lasillisesta kuohuviiniä, jotka nautin ihan sivistyneesti brunssilla. Alkoholi ei vaan sovi mulle. Eikä koskaan varmaan edes sopinutkaan.
Makasin silloin loppupäivän huonovointisena jossain migreenin ja darran välimaastossa kotona kelaten mun koko elämän aikaista alkoholin käyttöä. Samaan aikaan, kun kirosin koko kuoharin ja sen aiheuttaman olotilan maan rakoon, romantisoin kaikkia niitä muistoja, kokemuksia ja irtiottoja, joita alkoholi oli elämäni aikana kruunannut.
Maaliskuussa 2020 tuli koronarajoitukset ja jäin sober curious -tutkimusmatkalle. Onko mun elämä parempaa, jos mä vaan jätän alkoholin? Omalla kohdalla voin näin vuoden jälkeen sanoa, että kyllä. Suurimmat syyt tähän löytyy mielenterveydestä ja migreenistä, ja ilman nuoruuden mielenterveysongelmia ja migreeniä mä varmaan olisin jättänyt humalahakuisen juomisen sinne nuoruuteen ja näin 27-vuotiaana jatkanut enemmän tietoista juomista kohtuukäyttäjänä. Mutta ei, alkoholi ei vaan sovi mulle, vaikka joisin sitä kuinka sivistyneesti.
On vaikea kyseenalaistaa sellaista asiaa, jonka käyttämiseen on tavallaan ehdollistunut erityisesti tietyissä sosiaalisissa tilanteissa ja jota yhteiskunta glorifioi vahvasti. Olen kuitenkin ylpeä, että kävin itseni kanssa kriittisen keskustelun ja tein sen valinnan, joka sopii mulle parhaiten. Olen sober curious, absolutisti, vaikka raivoraitis ja jonkun mielestä varmaan tylsä-ilonpilaaja-tiukkis, mutta olen ylpeä sober mimmi, joka ei vedä enää koskaan aurinkolaseja silmille darran takia, vaan siksi, että mun tulevaisuus on ilman alkoholia paljon kirkkaampi! 😎
Käy kattoo YouTubesta video: Minä ja alkoholi – Sober curious, alkoholittomuus
